Header uutiset

Sarjassamme Futismuistelot haastattelemme pääosin Oululaisia tai Oulusta eteenpäin ponnistaneita jalkapalloilijoita. Mitkä asiat ovat kirkkaimpina mielessä kun palataan ajassa taaksepäin ja mitä heille mahtaakaan kuulua juuri nyt. Tulossa varmasti mielenkiintoista asiaa kaikille jalkapallosta kiinnostuneille. Toivotan täten hyviä ja antoisia lukuhetkiä!

Ensimmäisenä parrasvaloihin astuu joukkueen tuki ja turva, oikea ’liimanäppi’ eli maalivahti Tinja-Riikka Korpela!

Tinja RiikkaKorpela33-vuotias Korpela edustaa nykyisin Englannissa FA WSL 1 -sarjassa pelaavaa Evertonia. Hänen vyöltään löytyy mm. 91 maaottelua Suomen naisten maajoukkueen riveistä, Saksan mestaruudet vuosilta 2015 ja 2016 pelatessaan Bayern Munchenissä, sekä vuoden naisjalkapalloilijatittelit Suomessa vuosilta 2013, 2014 ja 2015.

Päätimme ottaa yhteyden Tinja-Riikkaan ja kysyä häneltä muutaman kysymyksen:

Mistä kipinä jalkapalloon syttyi ja mitkä ovat varhaisimpia muistojasi pallon kanssa? Miten sinun pelipaikaksesi valikoitui maalivahti?

”Tykkäsin ihan pienestä asti leikkiä ja pelata eri palloilla. Isäni (Eero Korpela) valmensi ikäisiäni poikia OLS:ssa (’Tanska’- kaupunkiosajoukkue), johon osittain isäni ideasta ja osittain omasta halustani menin mukaan 6-vuotiaana. Olin ensimmäisen vuoden ajan ainut tyttö joukkueessa. Varhaisimmat muistoni pallon kanssa ovat varmaan tuosta joukkueesta, treeneistä Lämsänjärven koulun salilla sekä myös kotoa, missä pyöri aina jotain palloja jaloissa. Poikajoukkueessa en pelannut maalivahtina, mutta kun reilun vuoden päästä saimme tyttöjoukkueen kasaan, halusin mennä maaliin + olin varmaan ainut, joka sinne uskalsi mennä. Olen vaan aina tykännyt olla maalissa, siellä saa syöksyä ja ryömiä sekä voi päästä pelastamaan joukkueen hyvillä torjunnoilla. Pelasin kuitenkin pitkään (15-vuotiaaksi asti) sekä kenttäpelaajana että maalivahtina.”

Vuonna 2006 Olssin nais -ja tyttöjalkapallo siirtyi samana vuonna perustettuun nais -ja tyttöjalkapallon erikoisseuraan Onssiin. Olet aloittanut jalkapallouran Olssissa. Minkälaisia muistoja sinulla on juniorivuosista Oulussa?

”Paljon hyviä muistoja! Joka keskiviikko pelattiin kaupunkiosajoukkueiden pelejä legendaarisilla Huuhkajanpuiston kentillä. Olimme ainut tyttöjoukkue poikien seassa, meidän joukkueen nimi oli Ranska. Vastustajajoukkueiden pojat naureskelivat meille ennen peliä - ja voi sitä ylpeyden ja onnen määrää, kun päästiin napauttamaan poikia ja ottamaan heitä vastaan silloin tällöin voittoja. Eivät nauraneet enää pelin jälkeen.. Myös Heinäpään kentät ja sellutehtaan haju on pinttynyt vahvasti muistoihin. Vanha hiekkatekonurmi oli silloin se ’moderni pelialusta’ hiekkakentän (nyk. Heinäpään jalkapallohallin) vieressä. Kaikki pelireissut olivat mahtavia ja hienoja kokemuksia. Majoittautumisesta koulun lattioilla ei todellakaan valitettu, vaan se oli jännää. Pelasin jo 14-vuotiaana ensimmäiset pelit OLS:n naisten edustusjoukkueessa 2- ja 1-divisioonassa. Muistan, että ne pelit ja ylipäätään naisten joukkueen pukukoppiin meneminen jännitti todella paljon. En uskaltanut puhua kenellekään yhtään mitään. Jonkun pelin jälkeen yksi pelaajista tuli sanomaan mulle, että ’pelasit tosi hyvin.’ En rohjennut vastata siihenkään mitään, johon hän totesi jo vähän hermostuen, että ’Sano nyt vaikka vaan että kiitos!’. Pelasin OLS:ssa 6-vuotiaasta 18-vuotiaaksi asti, jolloin siirryn silloisen Naisten SM-sarjan joukkueeseen SC Raisioon joulukuussa 2004.”

Oulusta ja Onssista on perinteisesti tullut lukuisia maajoukkuepelaajia. Millainen sinun maajoukkueuran alku oli?

”Minut valittiin vuotta vanhempien alueturnauksessa All Star kentälliseen ja sitä kautta tuli kutsu alle 17-vuotiaiden maajoukkue-ehdokasleirille Eerikkilään. Ajattelin ensin, etten uskalla lähteä kauas Etelä-Suomeen leirille. Lisäksi pelasin tuolloin vielä korista, jossa olin jo ollut alle 15-vuotiaiden maajoukkueringissä, ja ajattelin koriksen olevan ykköslajini. Onneksi All Star-kentälliseen valittiin myös joukkuekaverini OLS:sta, Jenna Vaara, joka suostutteli minut tyyliin ’Mennään vaan sinne leirille Tinni.’ Ja niin mentiin. Pelasin nuorten maajoukkueissa (U17-U21) yhteensä noin 40 peliä, mukana kahdet alle 19-vuotiaiden EM-kisat sekä alle 20-vuotiaiden MM-kisat.”

Millaista on ammattiurheilijan arki Englannissa? Mistä asioista koostuu ns. peruspäiväsi?

”Perinteikkäät englantilaisseurat ovat ottaneet naisten joukkueet aivan uudella tavalla huomioon viimeisten muutaman vuoden aikana. Evertonin naisten joukkueesta tehtiin täysammattilaisjoukkue pari vuotta sitten. Kokoonnumme treenikeskukseemme aamuisin klo 9.30 yhteiselle aamupalalle. Sen jälkeen on palaveri klo 10 ja hetken tauon jälkeen kukin lähtee tekemään omaa alkulämmittelyään kuntosalille. Futistreeni alkaa klo 11.15 tai 11.30. Klo 13.30 meillä on lounas ja sen jälkeen joko toinen palaveri tai hetki lepoa sekä klo 14.30 alkava kuntosalitreeni. Klo 16 mennessä pääsemme lähtemään kotiin. Viikossa meillä on yleensä yksi vapaapäivä.”

Ehditkö maailmalla ollessasi seuraamaan Oululaista tyttö- ja naisjalkapalloilua?

”Seuraan netin/somen kautta sen mitä pystyn. Todellakin Suomen ja Oulun jalkapalloilu kiinnostaa - niin naisten kuin miestenkin.”

Yhtenä menestyksekkäimmistä Oululaisista jalkapalloilijoista olet monen Onssilaisenkin jalkapallojuniorin idoli. Olisiko sinulla ensi kesänä mahdollisuus tulla tervehtimään junioreita johonkin Onssin kotiotteluista?

”Ilman muuta, jos vain aikataulut antavat periksi! Ollaan kuulolla lähempänä

Mukavaa futiskesän odotusta!”

”Terkuin, Tinni”